Hannele Suortti: Idän diasporajuutalaistyön muurinvartijakirje 6.3.2019
”Herra, Jumala, minun pelastajani, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi. Tulkoon rukoukseni sinun eteesi, kallista korvasi huutoni puoleen.” Psalmi 88:2,3.
Shalom rakkaat rukousystävät!
Raamattu Kansalle Käännös on otsikoinut tämän psalmin: ”Rukous suurimmassa hädässä” ja se lauletaan kuin ”Sairaus”. Tällaista ”hätärukousta” on meidän rukouksemme niin usein tässä taistelussa juutalaiskansan sielujen puolesta. Huutoa päivin ja öin Jumalan puoleen.
Se ihminen, joka ”huutaa” päivin ja öin, tekee sen sydämensä hädässä ja tuskassa. Hän ei odota apua toiselta ihmiseltä, ei lihan käsivarrelta, hän tietää, että apu tulee vain ylhäältä, Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Hän on se ainoa, joka on ei vain luvannut vaan myös käskenyt, meitä kääntymään kaikessa hädässä puoleensa ja sitten sanonut, että Hän tahtoo auttaa.
”Päivin ja öin” kertoo myös rukoilijan sydämen asenteesta. Rukous on jatkuva virta hänen sydämestään. Hän ei voi antaa periksi, tuska ja hätä on liian suurta, hänen on huudettava ja huudettava sinne, mistä apu tulee. Tällaisen rukouksen asenne oli Jaakobilla: ”En päästä sinua, ellet sinä siunaa minua.” 1. Moos. 32. Jaakob tarvitsi tuon siunauksen, hän tiesi, että hänen ”painikumppaninsa” on se, joka voi siunata, ja hän oli perään antamaton, ei vaatimuksessaan vain taistelussaan.
Rukoilijan huuto on määrätietoista, se on konkreettisesti nimettyä. Ei ilmaan hosumista ja jonkinlaista huikkaamista ylöspäin. Jeesus tapaa kaksi sokeaa miestä Jerikon tiellä. Näillä miehillä on todellinen hätä. He eivät olleet saaneet mistään apua. He tiesivät, että heitä vastassa seisoo nyt Hän, joka pystyy, joka on heidän ainut ja viimeinen toivonsa. Jeesuksen kysyessä, mitä miehet tahtovan Hänen tekevän, miesten vastaus ei tullut hitaasti, empien, kysellen tahtoisiko Jeesus, olisiko se mahdollista tai riittäisikö Hänen valtansa ja voimansa. Ei, Matteus kertoo miesten vastanneen heti ja hyvin selkeästi: ”Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat.” Ja niin tapahtui. Miehet seisoivat Hänen edessään, jonka sydän on täynnä armoa ja rakkautta ja jolla todella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. He saivat näkönsä.
Tällaisen ihmeellisen Herran ja Jumalan edessä, Taivaallisen Parantajan ja Ylilääkärin edessä, mekin seisomme tässä rakkaittemme puolesta rukoillen ja sydämemme pohjasta ”huutaen” heidän tarpeitaan Jumalalle, joka rakastaa kansaansa ja tahtoo heitä auttaa. Hänelle me saamme tuoda myös omat tarpeemme, ihan kaikki tarpeemme.
Rukoillaan:
- Kishinevin tubisairaalan keuhkotautien erikoislääkärin Lidia Mihailovnan puoliso menehtyi viime perjantaina. Sunnuntaina olivat jo hautajaiset. Georgi-puoliso jaksoi elää vain muutaman viikon aivoverenvuodon jälkeen. Lidian suru ja kaipaus on suuri. Rukoillaan tämän rakkaan lääkärin puolesta. Me tunnemme Hänet, joka ainoa voi ja pystyy lohduttamaan Lidian syvässä surussa.
- Kiitetään rakasta Herraamme: 19-vuotias Doina on Kishinevin tubisairaalassa avannut sydämensä Jeesukselle. Doina on näin saanut sen kaikkein suurimman Auttajan, joka kantaa koko hänen elämänsä ja ikuisuutensa ajan.
- Anatolimme pyytää rukoilemaan vielä 9-kuukautisen Gabrielan puolesta. Tyttö on hyvin vakavasti sairas.
- Transnistrian Benderystä pyydetään rukousta työtoverimme Galinan serkun puolesta, joka on sydäninfarktin jälkeen elossa, mutta erittäin heikossa kunnossa. Auta, rakas Jeesus!
- Rakas iäkäs Fira-täti, joka leikattiin viime kesänä viisi kertaa, on jälleen alkanut tuntea vointinsa heikoksi ja lääkäri puhuu uuden leikkauksen tarpeellisuudesta. Fira ei enää jaksaisi. Sairaudestaan huolimatta Fira on onnellinen Jeesuksessa ja yrittää päästä joka kokoukseen, vaikka ikää on yli 80.
- Tuottaa suurta iloa katsella, miten juutalaisemme rakastavat tulla kokouksiin. Rukouskokoukset ja raamattupiirit ovat täällä Benderyssä ne kaikkein rakastetuimmat. Tietty lapset ja nuoret rakastavat omia kokouksiaan. Tällä hetkellä on tilanne se, että ystävät pyytävät enemmän kokouksia, lähinnä kotikokouksen muodossa, sillä niihin on helpompi kutsua teekupin ääreen uusia juutalaisia, sellaisia, joille kynnys on korkea tulla rukoushuoneelle. Rukoillaan tämänkin asian puolesta ja työntekijöidemme puolesta, että heidän voimansa ja aikansa riittäisivät kaikkiin ison ja laaja-alaisen työn tarpeisiin.
- Monia on sairaina, he tarvitsevat kaikki esirukousta. Nimeltä kuitenkin haluan mainita Sashan, joka on seurakuntalaisemme poika ja on taas langennut juomaan. Sashalla on kaksi yliopistollista loppututkintoa, korkeasti oppinut mies, mutta sisin on niin rikki, että mies tuhoaa elämäänsä älyttömällä juomisella. Jumala teki ihmeen parantamalla Sashan maksakirroosin. Siltikään ei kuiva kausi kauan kestänyt ja nyt ollaan jälleen sairaalassa hyvin huonossa kunnossa. Rukoillaan edelleen Herramme armoa, Hänelle ei mikään ole mahdotonta, kunhan vain Sasha itsekin tajuaisi, että hän on syntinen, ja ainoa Pelastaja ja Parantaja hänelle on Jeesus.
- Nadja-rakkaamme ei ole vielä synnyttänyt ja hänellä on ollut hyvin vaikea tämä raskauden loppuaika. Rukoillaan Nadjan ja kohdussa olevan vauvan puolesta.
- Kishinevistä olen saanut rukouspyyntönä Svetlana-sisaremme, jonka lonkka on niin kirpeä, että hän ei pääse nousemaan ylös sängystä. Lääkärit eivät ymmärrä syytä.
- Rukousta pyydetään myös edessä olevien Puurim-juhlien puolesta. Ja tässä yhteydessä pyydän rukoilemaan juhlavalmistelujen ja itse juhlien puolesta koko työssämme. Puurim on juutalaisille tärkeä ja suuri juhla. Ehdin muistuttaa sen sisällöstä ensi viikon kirjeessä, sillä juhla alkaa 20.3. Nyt on jo tärkeää alkaa rukoilla.
- Transnistrian Rybnitsasta Mihail-pastorimme pyytää meitä rukoilemaan heidän iäkkäitten ja sairaitten juutalaistensa puolesta, joita on aina paljon. Laitan tähän joitakin nimiä, koska rakas Herramme tuntee meidät jokaisen nimeltä. Tässä muuten tulee esille tämä rukouskirjeen suuri tärkeys. Kun meillä itsellämme on hätä, me kaipaamme ja arvostamme, että meidän puolestamme rukoillaan nimellä mainiten. Ei vain suurena massana: Siunaa, Herra, niitä kaikkia siellä jossakin. Kun kirjoitan tällaista kirjettä, rukoilen aina itse, että Jumalan Henki, joka kaiken näkee ja tietää, antaisi jokaiselle sairaalle, ja muulla tavoin kärsivälle rakkaalle, oman esirukoilijan, joka hartaasti ja määrätietoisesti huutaa Jumalan puoleen juuri tämän rakkaan puolesta, pyytäen Jumalan apua hänen hätäänsä nimeltä mainiten, kuten kirjeen alussa kirjoitan. Näitä Rybnitsan sairaita ovat: Galina, toinen Galina, Faina, Lev, Anna, Tatjana, jolla ei ole kumpaakaan jalkaa ja on vielä nuori ihminen, Viktor, joka on vasta 52-vuotias, eikä kuitenkaan pääse enää kävelemään ja vielä rakas Anna-sisar. Kaikki he ovat juutalaisia, Jeesuksemme omaa kansaa, Israelin jalosta öljypuusta uskonsa kautta Messiaseensa. Kaikki he myös joutuvat elämään sairautensa lisäksi erittäin suuressa ulkonaisessa köyhyydessä ja puutteessa, joka pakottaa miettimään, että jos ostan purkin lääkkeitä, montako ruplaa minulle jää sitten enää ruokaan. He itse uskovat, että kun heidän puolestaan rukoillaan, siinä on voima, joka auttaa heitä.
”Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaakob 5: 16.
Tämä kirje, maaliskuun ensimmäisellä viikolla, lähtee kirjepostissa niillekin, joilla ei tietokonetta ole käytössä. Käytämme tilaisuutta hyväksemme ja lähetämme Hannun kanssa oikein lämpimät siunaushalit teille kaikille! Myös teille, jotka luette tätä tietokoneeltanne!
Hannele
PS. Nyt ollaan niin pitkällä, että ensimmäinen Moldovan ja Transnistrian humanitäärisen avun rekka päästään pakkaamaan ylihuomenna, perjantaina. Perillä sen on laskettu olevan 15-18. maaliskuuta. Toisen rekan paperit lähtevät varmaankin näinä päivinä Kishinevin ministeriöön lupia varten. Rukoillaan tämän koko asian puolesta, että Herramme varjelus ja siunaus on kaiken yllä ja rakkaamme, niin juutalaiset kuin tubilapset, saavat perillä taivaasta siunatun suloisen avun.