Hannele Suortti: Idän diasporajuutalaistyön muurinvartijakirje 24.4.2019

Rakkaat rukousystävät!

Pääsiäisen ajan iloa ja riemua teille rakkaat ystävät! Hristos voskres! Voistinu On voskres! Kristus on noussut ylös kuolleista! Hän on totisesti noussut ylös kuolleista! Meidän Herramme elää ja me saamme elää Hänen kanssaan aina ja ikuisesti!

Oli se valtava hetki, kun Jeesus ilmestyi elävänä opetuslapsilleen, jotka istuivat, kuten Johannes kertoo, suljettujen ovien takana juutalaisten pelosta. Siinä Hän oli, ihka elävänä, heidän Herransa ja Mestarinsa, ja sanoi tuon yhden ihmeellisen sanan: Shalom, rauha teille! Uskon että sen hetken ilo oli niin valtava, niin suuri ja ihmeellinen, että kaikki pelko ja menneiden päivien hirvittävät tapahtumat unohtuivat taka-alalle. Jeesus eli tuossa hetkessä ja Hän elää tänään, meidänkin kanssamme ja keskellämme. ”Autuaat ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”

Ensimmäisenä, tärkeimpänä asiana ja tehtävänä, Jeesus ilmoitti opetuslapsille lähettävänsä heidät viemään syntien sovituksen sanomaa Hänen nimessään ja hänen ristillä vuodattamassaan veressä. ”Te telestai”, ”se on täytetty”, meidän syntimme velka on täydellisesti maksettu ja pelastuksen suunnitelma on säädetty ja valmis, ja se on voimassa ikuisesti. Meidän syntisten ei tarvitse enää kuolla syntiemme rangaistuksena. Jeesus kuoli meidän kuolemamme ja avasi meille tien Isän Jumalan yhteyteen, ikuisesti.

Tätä ihmeellistä sanomaa meidän on käsketty viedä myös juutalaiselle kansalle kaikkialla maailmassa ja ensimmäiseksi heille. Sydämestäni kiitän teitä kaikkia rukoilevia ja rakkaudessanne taloudellisen vastuun kantavia ystäviä, että edelleen diasporassa, karkotuksessa, elävät juutalaisetkin ystävämme saavat teidän ansiostanne kuulla evankeliumin Ilosanoman ja oppia tuntemaan oman Messiaansa.

Rukous- ja kiitosaiheita:

• Kiitos rakkaat ystävät, että kannoitte meitä Hannun kanssa esirukouksin matkallamme Moldovassa ja Transnistriassa. Matkassa oli haasteita, mutta veljet iloitsivat Hannun mukanaolosta ja Herramme antoi hänelle voimia. Sain minäkin niitä, niin että pystyin suorittamaan kaikki tehtävät ja tapaamaan kaikkia paria kymmentä työtoveria ja käymään työn keskustelut. Saimme olla mukana myös muutamassa kokouksessa ja tehdä liudan kotikäyntejä juutalaisten rakkaittemme luokse.

• Oli suuri ilo olla mukana eri puolilla, niin kodeissa kuin rukoushuoneilla, jakamassa humanitääristä apua, jota Patmos ja te ystävät, me kaikki, lähetimme rekkalasteina. Sain mukaani tuotavaksi teille niin suuret lastit ylitsevuotavia kiitoksia, että niillä ei ole määrää. Niin juutalaiset kuin tubilapset, iloitsivat kovasti vaatetavaran hyvästä laadusta. Työtoverimme näkivät suuren vaivan ja laittoivat tavarat kauniisti esille, näin jokainen sai valita juuri sitä apua, mitä tarvitsi. Kiinnitin iloissani huomiota ystävien rauhalliseen käytökseen, kukaan ei rynninyt eikä hamstrannut. Kaikki sujui hyvin kohteliaasti ja toinen toistaan auttaen.

• Toinen kiitosaihe, jonka haluan jakaa kanssanne on, että minua liikutti syvästi tapaamieni juutalaisten syvä kaunis usko ja rakkaus Jeesukseen. Katsellessani ja kuunnellessani rakkaitamme, heidän uskonsa virvoitti ja liikutti. Työmme ei totisesti ole turhaa. Ylistys Herralle! Silloin kun juutalainen on todella tullut uskoon Jeesukseen, hän on siinä syvästi Herraansa rakastaen!

• Orgejevin pikkukaupungissa kävimme kaksikin kertaa. Silvia-sairaanhoitajamme tarvitsee todella apua. Työtä on paljon, lähes 200 juutalaista. Kishinevin veljet käyvät pitämässä kokoukset ja auttavat kotityössä, mutta se ei riitä. Silvian voimat ovat vähentyneet, sairauksiakin on ja ikää jo 70 vuotta. Rukoilkaa ystävät, että avuksi löytyisi kaupungissa asuva veli. Laajalti on jo etsitty, mutta ilman tulosta. Juutalaistyöhön ei todella ole tunkua vielä tänäkään päivänä.Rukoillaan Iran ja Marian, Daavidin ja Annan, Boriksen ja Rajan puolesta. Kävimme kaikkien heidän kodeissaan. Kaikki he rakastavat Herraa Jeesusta ja kaikki tarvitsevat Hänen parantavan sanansa kosketusta.

• Rukousaiheena haluan täältä jättää monet sairaat, heikot, iäkkäät ja hyvin huonosti taloudellisesti toimeentulevat juutalaisemme. Yhteensä näissä kaupungeissa omia juutalaisamme on lähes 200.

• Sorokan, Drogian ja Beltsyn työssämme on myös paljon kiitosaihetta. Pastorimme Igor, joka toimii myös Beltsyn helluntaiseurakunnan pastorina, kertoi, että miltei joka kokoukseen tulee uusi tai uusia juutalaisia. Hän kertoi miettineensä hyvin vakavasti sitä, että mikä siinä on syynä, että muihin kristillisiin seurakuntiin ei tule, vain juutalaiskristilliseen. Juutalaiset kutsuvat omiaan mukaan ja tulevat. Kaikki tulleet eivät ole jääneet vakituisesti, mutta hyvin monet ovat. Toiset pastoreistamme vahvistivat saman ilmiö omissa kaupungeissaan. Juutalaisseurakunnat kasvavat kaiken aikaa, muut valitettavasti eivät. Beltsyn työssä on mukana myös paljon juutalaislapsia, joille Dina-lapsityöntekijämme järjestää monenlaista ohjelmaa ja askartelua. Lempiohjelma lapsille on kuulemma leipominen, ehkä siksi että lapset saavat myös syödä omat leipomuksensa.

• Rezinan ja Rybnitsan työssä iso rukousaihe on kokoustilat. Tilojen pienuus estää uusia juutalaisia tulemasta kokouksiin. Juutalaiset sanoivat itse tämän minulle! Vuoden verran on jo etsitty uusia tiloja, mutta tuloksetta. Rukoillaan, että rakas Herramme auttaa. Kiitetään Häntä samalla, että niin paljon juutalaisia, aikuisia ja lapsia, haluaa käydä kokouksissa, että tilat ovat auttamattomasti jääneet pieniksi. Paljon on myös sairaita ja kotityö on laajalla alueella. Rukoillaan pastori Mihailille voimia ja myös hänen puolisolleen Irinalle ja muille, jotka auttavat työssä. Mihaililla on myös terveyden kanssa ollut pitkään vaikeutta.

• Tiraspolin Juri-pastori kertoi Herran siunauksesta työssä ja uusista juutalaisista. Erityinen ilonaihe on nuori uskova juutalainen veli, joka on tullut seurakuntaan ja on hyvä apu Jurille monessa asiassa, myös julistamisessa.Rukousaiheena on edelleen Jurin puoliso, Vera, joka on jo pidemmän aikaa ollut hyvin sairaana. Rukoillaan Veralle Herramme parantavaa kosketusta. Vera on aina auttanut työssä, mutta nyt on jo monia kuukausia mennyt sairastaessa. Auta, rakas Jeesus!

• Kävimme myös Kishinevin tubisairaalassa. Lasten osastojen lääkärit lähettivät paljon kiitoksia Patmos-kummeille kaikesta hyvin tarpeellisesta ja suuresta avusta. Tubisairaitten lasten määrä ei ole maassa vähentymässä, vaikka jotkut tilastot niin sanovatkin. Kaunistelu on tapana niissäkin, valitettavasti. Tällä hetkellä Kishinevin sairaalassa on hoidossa 67 tubilasta, joista kahdella on lisänä aivomeningiitti, jota ei ole ollut muutamaan vuoteen. Pitelin sylissä 10 kk:sta Gabrielaa, joka on toinen näistä meningiittipotilaista. Liikuttava pieni tyttö! Äiti oli tuonut sairaan tytön osastolle ja ilmoittanut, että ei sitten hae häntä enää pois. Tällaisia sanoja joudutaan kuulemaan aina silloin tällöin, niin käsittämätöntä kuin se onkin. Onneksi Jumala ei sano näin koskaan! Hän rakastaa Gabrielaa ja kaikkia sairaita ja myös terveitä lapsia.

• Toinen rukousaihe on Doinan perheen puolesta. Äiti ilmoitti, että hän ei hae tubisairaalasta kotiin enää kahta pientä lastaan, Viorika, 1,5v ja Olga, 6 kk. Äiti kirjoitti virallisen lapsista kieltäytymistodistuksen.

• Tyrnovon parantolassa on hoidossa tällä hetkellä 170 lasta. Iso rukousaihe on, että valtion puolelta ei ole vieläkään allekirjoitettu laitoksen vuosibudjettia ja viime vuodelta äärimmäisen tiukkaan vedetyt mitättömän pienet varat ovat ihan jo loppumassa.

• Anatoli-sairaalatyöntekijämme pyytää esirukousta myös oman äitinsä puolesta, joka on joutunut sairaalahoitoon.

Paljon olisi vielä kirjoitettavaa, niin kiitosta Herralle ja teille kaikille mukanaolosta kantaessanne vastuuta ja rakastaessanne Jumalamme omaisuuskansaa näissä karkotuksen maissa, sekä myös rukousaiheita. Jatkan ensin viikon kirjeessä.

Nyt rakkaat kiittävät siunauksen toivotukset tässä vielä teille kaikille,

Hannele