Anna Deikun: Yhdysvaltain itärannikon venäjänkielisen juutalaistyön rukousaiheet 24.9.2019

Rakkaat Muurinvartijat,

Parhain kiitos teille rakkaat rukoilijat, että olette tekin siellä siunaamassa Herran ensiksi valitsemaa kansaa ja maata. Psalmeissa on täydellisiä rukouksia ja ne ovat meille suunnan näyttäjiä seisoessamme rukousmuureilla.

Meidän kaupungissamme poliisi ja muut turvallisuusjoukot ovat valppaina. Toden näköisesti näin on muuallakin tässä maassa. Antisemitismi on edelleen vaivana USA:ssa eikä vain juutalaisten juhlien aikoina. Rukouksia tarvitaan, kun olemme pian aloittamassa syksyn raamatullisten juhlien kauden.

Brooklynin kaupunginosassa seurakunnan tilaisuuksien aikana poliisi valvoo ja rakennuksen ulkopuolella kadulla on yksi tai kaksikin poliisiautopartiota. Kaupungissamme on valtavasti synagogia ja juutalaiskeskuksia. Arvaatte miten suuria haasteita juuri alkavat heprealaiset juhlat ovat niille, joilla on vastuu ihmisten turvallisuudesta.

Siunaamalla siunatkaa

Juutalaisten asuinalueet ovat hajallaan eri puolilla kaupunkiamme. Totuus on yksinkertainen; olemme yksi mahdollinen terrori-iskujen kohde. Näin on ollut vuosia aina New Yorkin kaksoistornien sortumisen jälkeen. En pelottele ketään, se ei ole koskaan tarkoitus. Emme saa myöskään unohtaa rukouksissamme tulen- arkaa Lähi-itää, maan napaa, johon meidän Taivaallisen Isämme silmät katsovat aina ensin.

Erityisen suuri kiitosaihe on kesän aikana kuin itsestään syntynyt venäjää puhuvien äitien, isoäitien ja lastenhoitajien ikioma piiri lasten leikkipuistossa. En voi yksityiskohtaisesti jakaa teille paljoa, jonka varmaan ymärrätte. Suurin osa tapaamistani ystävistä on ei uskonnollisia juutalaisia. Osa heistä on vain lyhyen aikaa vierailuviisumilla täällä, toiset viipyvät kauemmin, mutta ehkä palaavat myöhemmin syntymämaahansa.

Vaikka emme ryhmänä puhele iankaikkisuus- asioista, olen yksitellen heidän kanssaan saanut jakaa oman elämäni todistuksen sekä muutakin. Minut on otettu rakkaudella vastaan poskipusuin ja halauksin. Edes kaikissa venäläisissä kirkoissakaan ei löydy tällaista vastaanottoa ja vapautta. En osaa sanoa miten tällaista kerhoa keskellä kaupungin lasten puistoa voisi edes kutsua. Ehkä nimet ”Olet hyväksytty” tai ”Rakas lähimmäinen” olisivat kerhomme nimiä, jos tällä olisi nimi. Erikoista on sekin, että seurakunnassa teitittelymuoto puhutellessa uskon sisaria on osa hyvää käytöstä. Olin siihen tapaan hyvin tottunut.

Tässä puistokerhossamme on nyt päinvastoin; sinuttelemme ja tunnemme toisemme nimeltä. Rukoilettehan Pyhän Hengen kosketusta jokaiselle meille. Tiedän että olemme vain yhtä tarkoitusta varten löytäneet toisemme.

Kiitos, että saan jättää niin tämän puistokerhomme kuin seurakunnan ja kaikki tämän työkenttäni asiat teille rukouksiinne. Tarvitsemme teidän esirukoustanne.

Kiitollisina teistä ja teitä jokaista siunaten Herramme Jeesuksen nimessä.

ANNA