Hannele Suortti: Idän diasporajuutalaistyön muurinvartijakirje 13.11.2019
”Kysyn vielä: eivät kai juutalaiset sen vuoksi ole kompastuneet, että he jäisivät lankeemukseensa? Eivät tietenkään, vaan heidän rikkomuksensa on koitunut pakanoille pelastukseksi, että he itse tulisivat kateellisiksi.” Room. 11:11.
Rakkaat uskolliset esirukoilijat!
Apostoli Paavali on kirjoittanut näihin pariin jakeeseen hyvin paljon sellaista tärkeää opetusta, joka meidän on välttämättä tunnettava niin kristittyinä kuin juutalaistyöntekijöinä ja esirukoilijoina.
Tässä yhteydessä haluan tarttua muutamin ajatuksin vain lauseen viimeisiin sanoihin: ”että he tulisivat kateellisiksi.” Ketkä tulisivat kateellisiksi ja mistä? Vastaus on: juutalaiset tulisivat kateellisiksi pakanakristityille.
Onko pakanakristityissä ja heidän elämässään jotakin sellaista, joka saa juutalaiset tulemaan kateellisiksi? Kuluneiden kahden vuosituhannen ajan kirkon käytös ei suureksi häpeäksi todellakaan ole herättänyt juutalaisissa kateutta, vaan päinvastoin, se on saanut juutalaisissa aikaan luotaan työntämistä, inhoa ja pelkoa, joka on vienyt juutalaista kansaa vain etäämmälle Messiastaan, Jeesuksesta.
Millaiset kristityt herättävät juutalaisissa tätä kateutta uskonvaelluksellaan ja Jumalan tahdon noudattamisellaan? Sellaisetko, jotka keräsivät juutalaisia synagogiin ja sytyttivät ne palamaan? Tai sellaiset, jotka pakottivat inkvisitioiden aikana juutalaisia kääntymään kristinuskoon ja karkottivat maastaan ne, jotka eivät suostuneet kääntymään? Tai sellaiset, jotka syyttivät juutalaisia kristittyjen lasten murhaamisesta ja heidän verensä käyttämisestä juutalaisten pääsiäisleipään? Tai ne kristityt, jotka kävelivät ristit käsissä johtohahmoina juutalaisten joukkomurhia järjestäneissä kansanjoukoissa? Tai ne kristityt, jotka vaikenivat tai menivät mukaan kuuden miljoonan juutalaisen murhaamiseen holokaustin aikana?
Näen aivan käänteentekevän tärkeänä asiana, että viimeistään nyt, tänä aikana, pakanakristityt ymmärtäisivät nämä Paavalin sanat juutalaisten tekemisestä kateelliseksi ja rukoilisivat Jumalalta elämäänsä armoa ja voimaa alkaa elää niiden mukaan.
Juutalaisella kansalla on ääretön tarve saada nähdä, mitä Messiaan evankeliumi on saanut aikaan uskoon tulleiden pakanoiden elämässä, miten he ovat muuttuneet, millaista uutta ja pyhää elämää he elävät. Mikä on se vanhurskauden hedelmä, se ilo, rauha, rakkaus, kärsivällisyys jne., joka on vallannut heidät ja virtaa heidän kauttaan eteenpäin? Ainoastaan tämä uusi muuttunut elämä tekee vaikutuksen juutalaisiin ja alkaa kaataa alas muureja ja vetää heitä lähemmäksi ja kaipaamaan sitä Jeesusta, joka on tehnyt näistä pakanakristityistä niin erilaisia kuin tämä maailma on.
Pitkän juutalaistyöni varrella olen nähnyt niin monen juutalaisen tulevan kosketetuksi ja vähitellen tulevan sisälle Jeesuksen tuntemiseen, Hänen omakseen, nimenomaan sen kautta, että he nähneet pakanakristittyjen kadehdittavaksi muuttunutta elämää. Eräs hyvin konkreettinen tilanne tapahtui omalla kohdallani vuosikymmeniä sitten, aivan siellä työni alkuvaiheissa. Olin ystävystynyt erään juutalaisen lääkärin kanssa. Ei mennyt kovinkaan pitkää aikaa, kun tämä lääkäri sanoi kahden kesken keskustelussamme kadehtivansa minua. Hämmennyin näistä sanoista ja kysyin syytä. Vastaukseksi sain juuri nämä Paavalin esille tuomat sanat: ”Kadehdin sinua, koska koen sinun tuntevan Jumalan, jota minä en tunne, vaikka olen etsinyt häntä nuoruudestani asti.” Kiittäen Jumalaa haluan kertoa, että vain pari päivää myöhemmin tämä rakas ystävä tuli syntejään itkien ja anteeksi pyytäen Jeesuksen ristin juurelle ja sai kokea pelastuksen ja elää uskossa Jeesukseen tänä päivänä, vuosikymmeniä myöhemmin. Jumalan ihmeellinen rakkaus, jota tämä juutalaisnainen oli vuosia kaivannut, sai koskettaa häntä ja sulattaa hänen sydämessään kasaantuneen epäluottamuksen, antipatian, epäuskon ja kivun.
Jumala kutsuu meitä, kristittyjä omiaan, elämään niin läheistä elämää Hänen kanssaan Pyhässä Hengessä, että Hänen suunnitelmansa pääsee toteutumaan ja kateuteen heräämisen kautta monet juutalaiset saavat löytää Pelastajansa, Messiaansa.
Rukous- ja kiitosaiheita:
- Kiitos Herralle syksyn vastaavien työntekijöiden sammit-kokouksesta Kishinevissä! Monelta taholta ja monesta suusta olen saanut kuulla, että kokous oli siunattu. Kiitosta on lähetetty runsain määrin Patmokseen ja patmosystäville, joiden avulla ja tuella tämäkin tapaaminen sai käytännön toteutuksensa. Rakkaat työtoverimme ovat palanneet virkistäytyneinä koti- ja palvelupaikoilleen. Muistetaan heitä aina rukouksin, he tarvitsevat sitä monella tapaa niin kovasti vaativassa työssään.
- Moskovan temppelin viralliset lakiteitse hoidettavat asiat tuon jälleen teidän rukousalttareillenne. Älkää, ystävät rakkaat, unohtako tätä rukousaihetta! On kyse asiasta, joka on saatava hoidettua, mutta jonka hoitaminen on monella tapaa vaikeaa.
- Kishinevistä kiitetään viime viikon sammitista, jonka aikana tuli selkeästi esille, että työ ei seiso paikoillaan, vaan Jumalan siunaus vie sitä eteenpäin. Seurakunnat ovat kasvaneet uskoon tulleilla juutalaisilla, monet on siunattu muuttamaan Israeliin ja iso kiitosaihe on sekin, että työntekijät eivät ole vaihtuneet kuluneen vuoden aikana. Samat uskolliset ja pitkään palvelleet ystävät ovat saaneet voimaa Herralta jatkaa palvelupaikoillaan.Valentina-sisaren puolesta pyydetään esirukousta. Hänen jalkansa ovat niin huonossa kunnossa, että hän ei enää juurikaan pääse liikkumaan. Valentina asuu 5. kerroksessa hissittömässä talossa. Kun ei pääse liikkumaan, elämässä on monta vaikeata kysymystä, varsinkin yksineläjällä.
- Dnestrovskista pyydetään esirukousta Natasha-sisaren puolesta, jolla on vaikeuksia työtilanteessaan. Kaupungissa on erittäin huono tilanne työpaikkojen saannin suhteen. Rukoillaan, että Natasha saisi pitää työnsä.Kapitalina-sisaremme kiittää esirukouksista poikansa Andrein alkoholin käyttö kysymyksessä. Andrei on ollut nyt jonkun aikaa raittiina. Rukoillaan, että hän saisi voiman pysyäkin raittiina.
- Beltsistä kerrotaan, että 89-vuotias Fjodor-veljemme on menettänyt tyystin näkönsä. Rukoillaan, että veljemme ei vajoaisi epätoivoon, vaan että Jumalan rakkaus saisi vahvistaa ja kantaa häntä.
- Benderyn rukousaiheet: Dina-sisarella on voimakkaita selkäkipuja, jotka tekevästä liikkumisesta hyvin vaikeata ja kivuliasta. Pyydetään Herraltamme Dinalle parantumista.Irina-sisaremme kertoo, että hänen Vjatseslav-poikansa on alkanut jälleen juoda. Poika on myös ottamassa eroa vaimostaan ja on sanonut palaavansa äidin luo asumaan. Irina äiti ei jaksa edes ajatella, että hän joutuisi asumaan yhdessä juovan poikansa kanssa, hänellä ei enää ole siihen voimia. Rukoillaan, että Jeesus osoittaa armonsa tälle perheväelle ja tekee kaiken uudeksi.
- Moldovan tubilaitosten rukousaiheet: Anatoli, sairaalatyöntekijämme, kertoo 13-vuotiaasta Nastja-tytöstä, jolla on tubin lisäksi mielenterveydellisiä ongelmia. Rukoillaan Herramme apua Nastjalle.Toinen rukousaiheeksi tuotu tyttö on Adriana, 12. Anatoli oli käynyt katsomassa olosuhteita, joissa Adriana kahden sisaruksensa ja vanhempiensa kanssa elää. Kotitalo on yli 100 vuotta vanha ja se on jo pahasti luhistumassa. Vesi vuotaa sateella katon läpi ja sitä kerätään vateihin. Talo oli Anatolin mukaan niin huono, että siinä asuminen on aivan hengen vaarallista. Katto voi tippua hetkenä minä hyvänsä. Sähkö on katkaistu maksamattomien laskujen takia. Velkojen takia niin talo kuin tontti on ulosmitattu. Kaasua ei ole. Äiti, 35, sairastaa tubia, eikä saa mitään töitä sairautensa takia. Isä tekee naapureitten pelloilla töitä mitättömällä palkalla, joka ei riitä läheskään elämiseen. Äiti on kiitollinen, että yksi lapsi, Adriana, nyt sisällä tubisairaalassa ja saa siellä ruokaa.Tyrnovon tubilaitoksen työntekijöiden palkka-asian puolesta tarvitaan edelleen rukousta. Palkat ovat maksamatta syyskuulta lähtien. Tilanne on aivan epätoivoinen. Kirjoitin aiemmin, että hoitajien ja kaiken avustavan henkilökunnan palkat ovat noin 80 euroa kuukaudessa. Sellaisesta rahasta ei jää kopeekkaakaan säästöön. On käsittämätöntä, miten ihmiset säilyvät hengissä. Nyt sitäkään rahaa ei olla kuukausiin maksettu, vaan puhutaan lomauttamisesta tai laitoksen sulkemisesta, joka aiheuttaisi suurta kärsimystä niin lapsille kuin hoitohenkilökunnalle.
Rakkaat rukousystävät, kiitos että te olette ja te rukoilette! Jälleen on niin paljon hätää ja tuskaa. Vahvistakoon Isä Jumala teitä jaksamaan! ”Mitä teettekin, tehkää se sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille. Tehän tiedätte, että saatte Herralta palkaksi perinnön. Te palvelette Herraa Kristusta.” Kol. 3: 23-24.
Siunaten ja rakkaudella,
Hannele